Nimiölaatikon kuvat: A.F.Skjöldebrand
Giuseppe Acerbin teoksesta
Kuvat Tornionjoelta ja Muonionjoelta

  Etusivu - startsida - homebage

Kansanrunoilija Antti Mikonpoika Keksi (1622 – 1705)

Antti Mikonpoika Keksi on ensimmäinen nimeltä tunnettu suomenkielinen kansanrunoilija. Joitakin 1600-luvun talonpoikaisrunoilijoita tunnetaan käräjäpöytäkirjoista käräjäsyytteiden johdosta.

Antti Mikonpoika Keksi syntyi 1622 tienoilla. Tarkkaa syntymäaikaa ei ole tiedossa. 1.4.1639 toimitetun ruotuluettelon mukaan Antti Keksin mainitaan olleen 16-vuotias.

Antin isä oli kaikella todennäköisyydellä Mikko Mikonpoika, joka 1623 oli otettu maasotilaaksi Kuivakankaan Mattilan tilalta ja Antin isoisä näyttäisi olleen Mikko Mikonpoika Kurittu. Antti Keksin äitiä ei tunneta. Antti Keksin vaimo oli Marjosaaren kylästä Heikki Ollinpoika ja Agnes Keksin tytär. Antti avioitui vuoden 1641 tienoilla ja vävypojasta tuli Keksin talon isäntä.
Myöhemmin hän perusti Tornionjoen länsipuolelle Torakankorvaan  Antintalon.

Vuonna 1669 Antti Keksi itse pestautui sotilaaksi Köngäsen rautaruukin puolesta ja hänen mainitaan olleen sotilas ainakin vielä 1678.

Antti Keksin pojista tunnetaan kolme poikaa. Mikko oli syntynyt 1643, Antti 1646 ja Josef 1647. Antilla oli myös kaksi tytärtä. Tyttäristä Elisabeth eli Liisa oli syntynyt 1648 ja oli myöhemmin naimisissa Vuopion tilalla, toinen tyttäristä oli Cecilia, joka avioitui Juhani Tapaninpoika Korvolan kanssa.
Pojista Mikko ja Antti pestautuivat molemmat sotilaiksi. Antti kaatui taistelussa Tanskaa vastaan Landskronan luona 1677.
Pojista Josef otti haltuunsa tilan isänsä jälkeen. Josef avioitui Margareta Jonnentytär Vikeväisen kanssa. Venäläinen sotilaspartio surmasi hänet 1716.
Antti Mikonpoika Keksi oli aikanaan siis sotilas ja tilallinen. Maanviljelystä enemmän häntä kiehtoi kuitenkin runonlaulu. Perimätiedon mukaan hän kiersi Tornionjokivarressa talosta taloon esittämässä laulujaan ja tuli tunnetuksi jokivarren asukkaiden keskuudessa. Tiedetään Antti Keksin käyneen 1600-luvun lopulla Norjassa asti laulamassa Jäämeren rannalla sinne muuttaneille kveeneille.
Sanomisen pakko ajoi miestä liikkeelle ja myöskin toimeentulon hankkiminen perheelle.

Antti Keksin runoista on jälkipolville säilynyt kaksi runoa. Tunnetuin näistä Antti Keksin runoista on - Laulu jäänlähdöstä Tornionjoessa 1677. Toinen runoista on Antti Keksin pilkkalaulu Ylitornion kirkkoherrasta Nicolaus Ulopolitaniuksesta.
Ennen muistiinmerkitsemistä Antti Keksin laulut elivät kansan suussa yli vuosisadan. Jo tuo osoittaa, että Antti Keksin runot olivat tunnettuja kansan keskuudessa. Kerrotaan, että vielä 1950-luvulla on Tornionjoen Ruotsin puolella tavattu ihmisiä, jotka osasivat Antti Keksin tulvalaulun muistiperintönä.


A.F.Skjöldebrandin kuva Kattilakoskelta Giuseppe Acerbin teoksesta

Italialainen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbi matkallaan Nordkapiin pysähtyi Ylitorniolla ja siellä hänelle kertoi rovasti Svanberg Antti Keksin laulusta. Keksin laulu saneltiin hänelle ja pantiin paperille.
Acerbiin tämä Antti Keksin runo teki vaikutuksen ja hän kertoo: ”Tämä runo on ensimmäisen kerran kirjoitettu muistiin, ja jollei sattuma olisi kuljettanut muuatta italialaista napapiirin taakse, olisivat runo ja runoilija aikaa myöten hautautuneet unohduksiin. Täten lappilainen runoilija saa kiittää maineestaan italialaista matkailijaa…”

1800-luvun alussa Antti Keksin laulusta oli useampia kirjoitettuja versioita. Vanhinta niistä säilytetään Acerbin arkistossa Mantovan Biblioteca Communalessa Italiassa. Tornion maakuntamuseossa on Antti Keksin 180 vuotta vanha tulvalaulu.

Toinen Antti Keksin säilyneistä runoista löytyi Frans Mikael Franzenin jälkeläisten lahjoittamasta suomalaisten kansanlaulujen kokoelmasta. Toinen runo kertoo pilkalliseen sävyyn Ylitornion kirkkoherrasta Nicolaus Ulopolitaniuksesta, jolla oli ”teinin tieto, papin palkka”. Pappi ei Keksin mukaan saanut omin avuin saarnaa aikaan, ainoastaan ”postillasta prätiköitti”.

Antti Keksi käytti runoissaan Kalevala-mittaa. Tunnetuissa runoissaan Antti Keksi osoittaa mainiota huumoria, joka joskus muuttuu mitä kirpeimmäksi ivaksi. Runoilla on myös kulttuurihistoriallista arvoa. Niistä saa eloisan kuvan Tornionlaaksosta ja sen asukkaista. Monissa kohdin runot täsmäävät virallisten asiakirjojen kanssa vaikka runot elivät vain suullisena perintönä yli sadan vuoden ajan.

Professori Oiva Kyöstiö sanoo Keksin tulvarunon antavan osaltaan todisteen Tornionlaakson asutuksen alkuperästä ja ennen kaikkea kainulaisista eli kveeneistä. Aikaisemminhan uskottiin, että norjalaisten kanssa kauppaa käyneet ja kaupankäynnissä kilpailleet kveenit olivat etelästä tulleita siirtolaisia. Keksin runo on omalta osaltaan vahvistamassa sitä uutta arviota, että kveenit olivat Tornionlaakson kanta-asukkaita. Uusin tutkimus tuonee tähän näkemykseen vahvistuksen. Pelloon tuleva kveenien kulttuurikeskus auttanee osaltaan selventämään Tornionlaakson asutuksen historiaa ja erityisesti sen kanta-asukkaiden, kveenien, historiaa.

Runonlaulua Tornionjokivarressa on kuvaillut Ylitornion pitäjänkirjuri Johan Portin. Hänen mukaansa runonlaulu on läheistä sukua lappalaisten joiulle. Runonlaulaja ilmaisee asiansa sanoin ja ajatuksin, kun taas joiussa on ajatus ei sanoja.
Usein nuo laulut syntyivät esitystilanteessa ja monesti runonlaulajalla oli avustaja. Giuseppe Acerbi kirjoittaa:
”Kuulijain muodostaman piirin keskellä seisovat runonlaulaja ja hänen avustajansa. Jokaisen säkeen, jonka runonlaulaja esittää, avustaja toistaa samalla nuotilla. Hän tarttuu viimeiseen tai viimeistä edelliseen sanaan ja esittää lopun yhdessä sepittäjän kanssa ja kertaa säkeen sitten yksin ja näin jää runonlaulajalle aikaa miettiä seuraavaa säettä. Näin jatkuu kunnes on päästy runon loppuun. Taukojen aikana runonlaulaja ja hänen avustajansa virkistävät itseään oluella ja paloviinalla ja näin runonlaulanta saattaa jatkua myöhään yöhön”.

Kuvassa Antti Mikonpoika Keksin muistokivi Tornionjoen Ruotsin puoleisella rannalla Torakankorvassa.
Klikkaa kuvaa saat sen suurennettua.

Antti Keksi kuoli 83-vuotiaana. Hänelle on pystytetty Torakankorvaan muistokivi, jossa lukee:

Antti Mikkelinpoika Keksi, talokas – sotilas – runoseppä – n. 1622 - 1705. Kivessä on lainaus hänen runostaan - Laulu jäänlähdöstä Tornionjoessa 1677:
”Minä Keksi kankahalta katson, varoittelen vaaran päältä, turvassa Torakankorvassa”.

Lähteet:
Tornionlaakson historia II
Erik Wahlberg: Antti Keksi ja hänen sukunsa. (Syväniemen-Ylisaukko-ojan sukukirja 1991)
Arto Junttila: Runoseppä Antti Mikonpoika Keksi. (Syväniemen-Ylisaukko-ojan sukukirja 1991)
Giuseppe Acerbi: Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape in the years 1798 and 1799.
  Etusivu - startsida - homebage