Etusivu - startsida - homebage

 

Antti Keksin toinen runo
(Kirkkoherra Nicolaus Ulopolitaniuksesta)

Oulun koulun teinipoika
Nikolaus nimeltänsä,
papiks' pitäjähän pääsi,
Ylitornihon ympärinsä,
kirkkoherraks' korkiaksi.

Teinin tieto, papin palkka.
Saarnaa se ei kokhon saanut,
postillasta prätiköitti.

Kumma kuului kuitenkin
Matinpäivänä mainittavana,
kun pappi pönttöhön pukeis
postillasta painamahan,
puutuit sanat saarnamiehelt'.

Ruskolan lapset, lentävät linnut,
eli Mataringin paarnat pahat,
pappilhan taas olit pääshet,
paljoin siellä pahhaa tehnet,
repinhet rikki raamatun,
panhet postillan palasiksi,
virsikirjan kappalheiksi,
evankeljumit erinhänsä,
vienhet Mattheuksen myötänsä.

Oli jo papill' paha mieli,
tuskin käsikirja kokonhansa,
alttarin asheet aloillansa.
Kuulkaat kirkon kuudesmiehet,
seurakunta sanokaat,
missä Mateus matkustaa,
jutelevat pyhät jutut,
saarnaa te ei muutoin saa,
Särkijärven jäsenekset,
Lapin krannit likimäiset,
tingit tijuntin tekijät,
työlhän maskundin maksajat.

Vaikka Matti mennyt lienee,
kyllä Tiitus siihen tullee
kauhian kovan kimon kanssa,
Kemissä se jo on käynyt,
torunut Tornion tarpeheksi.

Mattia tuskin muistelemme,
vaan pilass' parhat sanan parret,
hukassa hyvä huomen saarna,
pyhän miehen elämänkerta,
kokonahansa kalina.

Lasten tevot lastettavat,
jalkapuuhun panetettavat,
pyhäin plaadein pilatukset.
Jo huokaukset kirkoss' humisevat,
silmät vanhain vuotelevat,
ämmät ilkijäst' itkevät,
nuoret sallaa naurelevat.

Jo meni Matti, meniköhön,
jo kastui kirjat kirkkoherran.
Mutt' ei nyt mainita Matin muistoks',
höystöä toistiks' toimiteta.

Kelloin kaulain kolistaja,
uskottu unen fiskaali,
vaikk' s'et maskuntia maistele,
etkäs tijuntia tappane,
jyväkappoja kuitenkin kannat
Ylitornion ympärinsä.

Olost' on onnia oppis' jälkhen,
puoli palkka parhaiks' olis,
puoli pithän puoskarille,
Suomen sepälle iskijäll',
pyhän pirtin perämiehell'.

Hei lukkari! Joutu jo laulamhan,
virttäs' vuorostas veisamhan,
kielell' karhall' kiljumahan,
äänell' ankarall' ayhkymhän,
Matill amenta antamhan.
Välttää! Olkhon nyt sanottu.

Runossa mainittu "Oulun koulun teinipoika Nikolaus
nimeltänsä" tarkoittaa Nicolaus Ulopolitaniusta, joka
oli Ylitornion seurakunnan kirkkoherrana vv. 1641 - 1676.

 

 

Paluu