Etusivu - startsida - homebage


Keksin laulu jäänlähdöstä Tornionjoessa v. 1677

Jo nyt herra kesää tekee, Luoja suuri suveaapi,
Marja maata paljastaapi, tulvan tuopi tunturista,
veden vaaroist' valuttaapi, Tornionjokeen johdattaapi
Niittysaaren Simolta siirsi, Härän Juusolta hävitti.
Niityn lohkais Lovikassa.
Pajalassa pahoin teki, niityn otti, karin jätti,
kaatoi karin niityn päälle.
Puodin Mommalta pudisti, Sirman jyvät siirsi poijes,
joista olutt' olevasti Lappi laudi juoda sait;
kurkkuins kuivuutta surevat kurmupeskeiss' kulkijat.

Kaappais myllyn Kaartisesta, Jarhoisehen jauhamaan vei;
tääll' oli vettä viljemmältä, kivet kävit käpsemmältä.

Pellon porkkais peräti, ladot järveltä lakaisi.

Tuskin jätti Turtolata, tappoi siellä talvimyllyn,
jolla Erkki verons' veti, manttaalinsa kaikki maksoi.

Pääkkö huusi huilkeasti Kynsivaaran. kyljellä:
»Auta miestä ajallansa, Sinuun turvaalt tulvan tieltä!»

Laukkoi maalle Lampiselle, tiesi kyllä tikatun tien,
tunsi talon tuttavansa; lykkäis luhdin lyngällensä, pirtin siirsi pihalle.
Pani jutoon. Juoksenkia, kylää kuuluisaa kululle.
Kattilakoskeen kohdastansa padon paiskais niskalle.

Juntti sitten metsään meni kirjoinensa, karjoinensa,
neuvoinensa, nastoinensa; siellä itse puuhun puikki,
kussa uhrit lujast' lupais ja avut kirkkoon kiinteästi,
»jos viel' Herra helpon antais' että kodin kohtaisin».

Matkusti maalle Marjosaareen.
Minä Keksi kankahalta katson, varottelen vaaran päältä
turvass, Torakankorvassa.
Jospa Herra johdattaisi, hirren. antais armostansa,
paunuiks' kaikki panisin, kirkon katon kaunistaisin,
templin harjaa hajonnutta.

Kaatain maahan Kaulirantaa kulki Kuivakankahaseen;
Kohkoinen kovasti ähkyi, valta vanha röyhkeästi:
»Siirry sinne saaren puoleen, kaada paja kainulaisen!
Erkki itse itkeköhön, kainulainen katsokohon,
palkeitansa parkukohon.»

Sieltä sitten kulkiissansa kylän Haapaisen hajotti,
Särkijärven jäitä säästi.
Vesto metsähän veteli, Striikki samois samaa tietä.

Pakkais maalle pappilahan; pappi parka pahoillansa
katuu tuloans' Tontiohon, papiks' pahaan pitäjähän;
hauki kylvöt kynteleepi, tiunnit tietämättömätki.
Piiat vaan hyvänä pidit:
tuvan eteen tulvan tullen korennon pois olalt' korjais.

Sitte sieltä Mikkolahan, kussa kaatoi kalkkipuodin,
tervan sekahan sekotti;
Lempo tästä leivät leipoi, Paha puoli puuron pieksi.
 

Näitä teki Närkissä :
hajotti Harakan korven pesän variksilt' varisti.

Oikeaansa Ojaisesta kävi Käyräsvuopiohon.
Olli poikians' opasti, irvihampailla irvisti:
»Pankaat kaljut kahden puolen, tulva toistikin voi tulla.»

Norkutti maalle Nopalle, ajoi siellä aidat kokoon.

Arvais mennä Alkkulahan, kaupunkia katsomahan.
Jänkkä jäiltä haaskattihin. Riekko itse puuhun riensi.
Luttu teki lupaukset. Lassu lahjat kirkkoon määräis.
Niuro ei näist' mitään tiennyt. Knuutti kujalta kurkisti.
Immo irvisti ikkunasta. Yrjänä kohta yritteli.
Joonas joutui juoksemalla.
Vasken. väänsi väärin puolin, kalun halvimman hajotti.
Karkiainen kaukaa katsoi. Eipä jurvaa jutoon saanut.
Kauppi karsi katon päälle. Sikainen sijansa piti.
Vartosaaressa vaelsi, aitan oikeaan ojensi,
päin päivän laskemalta käänsi päin päivän nousualle.

Nihkui sieltä Niemiselle.
Kaisa-Juntti, valta vanha, kylän kuuluisa profeetta,
puheli Punaista merta muisti töitä Mooseksen;
jäät nyt kaaduit kahden puolen.

Kulki sieltä Kumppanille, lykkäis luhdin lyngällensä,

kaatoi kodan korjallensa, ämmän liedelle levitti;
tappoi ämmän taljoinensa, kirjoinensa, karjoinensa.

Tuskin säästi Tulkkilata, ajatellen Armassaarta.

Naakki maalle Nautapuotiin, saksan saaresta erotti;
Grapin lapset laudi kaikki kankahalle karkotti.

Koivukylä korkealla, ei se tunne tulvan töitä.
Raiskais sitä rakisateet, humalamaita hukutti,
hamppukylvöt hajotti, ukonsäällä pellot särki.

Vitsaniemess' viipyissänsä kaatoi maahan kalapuodit.
Korpikylä kohdastansa näistä häistä voiton saapi:
kosken juovat kaikki korjais, kalansaaliin runsaaks' saatti.

Järvi kaunis Karungissa Lähestyy nyt lähemmäksi;
sinne Sirman jyvät jouduit, kahden puolen Karunkia,
maltahiksi kaikki maaduit,
Husa siellä humalat keitti, Riston Lassi olutta laski.
Håhlin Matti maistaissansa oppi oluen tuntijaksi
maltain makeutta kerskais; juomast' vihdoin miltei juopui;
Karunkia Kaanan maana piti, Saksaa parempana.
Jutteli koht' juovuksissa, puheli kanss' pojillensa,
juoman hyvyytt' julisteli :
»Hyvä Maunu Martinpoika, potentaatti Pohjanmaalla!
Järvi kaunis Karungissa, siell' on olutt' olevasti,
päällä liukkahan Liakan, Niskakosken kostehella.
Juokaat nyt vettä jyväst, josta olut, tuli hyväst
Jukest taal tsaatsekornest, juste vuolak sattai puurist!»

Kulki kuullen Kukkolahan, Haaskais siellä Hariata,
Paulukselle pahoin teki myllyn myötä muuon vei;
ämmät sitä ärjyvät, käsikiveä käyttävät.
Latoja vain kolhoiss' kulkui, Joista puita puuttumatta
ajeltiin, ja aidaksia.

Vojakkala voiton tunsi: kalajuovat hyviks' kaivoi,
lohta niistä lohaistiinki; sitä pyyttiin, sitä syötiin;
ukkoin parrat rasvast' paistoit.

Meni maalle Mattilahan Jatkon Juntin jutoon pani.
Taavo karkais Katjalahan, Juusolan itse ikä tappoi.

Karisti nyt kaupunkihin, survoi maahan kalapuodit.

Kauppamiehet kaikki seurass' keskens' keskustelevat:
»Hamppuja nyt halventakaamm', että Herra helpon antais'
hahden saisimm' hangoillensa, tervarinnan tervehenä.»

Hellälässä viimeiks' viipyi, Momman aittaa ahdisti,
onko raudasta rakettu taikka vaskesta valettu.

Sinä Kristian Erkinpoika, mereen kauas mene nyt,
ettes toisti Torniota häijyst' tulis' hävittämään!
Aurinko sun alentakoon, meren svallit survokohot!

 

Paluu