Etusivu - startsida - homebage


Kolari
 

Mistä on saanutkaan nimensä tuo Kolari, kunta ja kylä, jonka etelärajalla vielä virtaa Tornionjoki Suomen ja Ruotsin rajajokena kääntyäkseen pian Ruotsin puolelle ja rajajoki muuttuu Muonionjoeksi. Kolarin kirkonkylä sijaitsee siis Muonionjoen rannalla.
Mutta mistä tulikaan nimi Kolari. Sen selittäminen on malliesimerkki siitä miten hyvinkin loogiselta tuntuva päättely voi johtaa harhaan ja väärään lopputulokseen.

Kun Samuli Paulaharju, tuo arvostettu kansanperinteen tallentaja, kirjassaan Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa kertoo.
”Melkein joka talossa sysihauta haikusi, ja vanhojen miilujen sijoja nähdään vieläkin kaikkialla Kolarin metsissä. Sysimiehiä sanottiin ”kolareiksi”, ja siitä ruvettiin kolarien kotiseutua ja sitten koko pitäjää sanomaan Kolariksi.”

Tuota sysiähän tarvittiin silloin aikanaan Köngäsen rautapruukissa ja sen masuuneissa. Pruuki seisoi tuolla Tornionjoen rannalla nykyisessä Ruotsin Pajalassa, Köngäsen kosken partaalla. Tuo pruuki oli aloittanut pohjoisen raudan jalostuksen jo 1645. Tänäänkin kulkijalla on mahdollisuus tutustua Köngäsen rautapruukiin ja sen historiaan tuolla kosken rannalla olevassa museossa.

Syden polttaminen oli ensialkuun Värmlannista ja Taalainmaalta tuotujen sysimiesten työtä kunnes paikkakunnan miehet saatiin koulittua sydenpolton saloihin. Sydenpoltto oli niin merkittävää ja laajaa toimintaa Kolarissa ja rautapruukin ympäristössä.
On ymmärrettävää että tässä looginen päättely saattoi johtaa harhaan jopa niinkin kokeneen kansanperinteen tutkijan kuin Paulaharjun ja nimen perustelut olivat sen verran hyvät ja loogisetkin, että tuo aihe otettiin sitten aikanaan jopa kuvaan kunnan vaakunaankin.
Toisaalta vaakunan aihevalinta on ei suinkaan ole virheellinenkään, sillä kyllähän pitäjässä sysihaudatkin savusivat.

Kun sitten aikanaan historian tutkimus eteni Tornionjokivarteen, tulikin uusia ajatuksia ja uutta tietoakin.
Jouko Vahtola on selvittänyt Tornion- ja Kemijoen asutuksen historiaa tukeutuen nimistötutkimukseen. Hän on tutkimuksensa tuloksena Kolarin nimen osalta päätynyt siihen, että nimi tulee kylän ensimmäisen verotalonpojan Pekka Kolarin mukaan. Pekka Kolari (Pehr Colare) asettui todennäköisesti nykyisen Kolarin alueelle jo 1500-luvun lopulla. Ensialkuun hänet kirjattiin Pellon kylään, mutta sitten vuonna 1603 Kolari esiintyy ensi kerran omana kylänään, siis vuosikymmeniä ennen kuin Köngäsen rautapruuki oli perustettukaan ja kolarithan tulivat vasta pruukin mukana.

Tänään uskotaan tuohon Jouko Vahtolan tutkittuun tietoon ja Samuli Paulaharjun hyvin loogiselta tuntuva päättely oli ehkä sittenkin virheellinen.


Takaisin