Etusivu - startsida - homebage

Sotavankina Orangissa Naamijoen rannalla

Kotiseudullani Pellossa, Naamijoelta noin 4 km Orangin tietä Orajärvelle mentäessä, on joen rannalla Könkäänniskan partaalla on samanniminen laavu. Tällä paikalla sijaitsi viime sodan aikana venäläisten sotavankien leiri. Vankileiri toimi tällä paikalla kesän 1942 ajan. Leiri oli Kemissä sijainneen sotavankileiri n:o 9:n alainen Orangin työpiste.  Sota-arkistosta ei löydy Orangin työpisteen toimintakertomusta eikä perustamis- tai lopettamisasiakirjoja.
Sotavankileireihin liittyvää aineistoa on luokiteltu salaisiksi ja osa asiakirjoista on merkintöjen mukaan tuhottu polttamalla.
Vankileiri 9:n välittömän työvoiman laskutuksesta selvisi kuitenkin seuraavaa:

Vankityövoimaa on vuokrattu Pellossa Ab Kemi Oy:lle Juoksengin ja Orangin työpisteistä metsätöihin. Laskussa, josta käy selvästi ilmi työvoiman vuokraus nimenomaan Orangin sotavankileiriltä, on työvoiman vuokrauksen alkamispäiväksi merkitty 1.5.1942. Viimeiset merkinnät sota-arkistosta Orangin työpisteestä löytyvät lokakuun lopulta 1942. Näiden tietojen perusteella voidaan päätellä, että leirin ajankohta oli 1.5 – 31.10.1942.

Asiakirjoista löytyi vain kaksi merkintää vankien määrästä. Lukumäärä näyttää vaihdelleen ja tarkkaa tietoa siitä, paljonko vankimäärä on ollut enimmillään, ei löytynyt. Se lienee ollut suurimmillaan 50 tienoilla.

16.6.1942 oli sotavankeja 48.
31.7.1942 oli sotavankeja 36.

Sotavangit olivat siis metsätöissä seudun metsissä. Kemi-yhtiöllä oli kotiseudullani laaja metsäomaisuus, tuhansia hehtaareita. Sodan jälkeen noita metsistä osa pakkolunastettiin rintamiehille asutustilojen tarpeisiin, mutta yhtiölle jäi vielä kotiseudulleni metsiä jäljellekin.

Leiri oli aidattu korkealla piikkilanka-aidalla ja aidassa oli ainoastaan yksi portti. Kyläläiset muistelevat miten vangit marssivat jonossa töihin ja pois ja seurasivat sekä edessä että takana aseistetut vartijat.
Kyläläisten kertoman mukaan leirillä oli myös sekatavarakauppa, jota myös kylän asukkaat saivat käyttää korttiannoksia ostaessaan.
Puhdetöinä vangit olivat tehneet kauniita koreja, joita he kertomusten mukaan vaihtoivat leipään.

Metsätöitä tekevien vankien päiväohjelma oli seuraavanlainen:

6.00                                     Herätys
6.05 – 6.15                          Aamuvoimistelua
6.15 – 6.30                          Peseytyminen
6.30 – 6.45                          Puhdistustyöt
6.45 – 7.10                          Aamiainen
7.15 – 11.00                        Työpalvelusta
11.00 – 12.00                      Lounas
12.00 – 13. 00                     Lepoa
13.00 – 18.00                      Työpalvelusta
18.00 – 19.00                      Päivällinen
19.00 – 21.00                      Lepoa ja valitusopetusta
21.00                                   Iltahartaus
21.30                                   Nukkumaan
21.45                                   Hiljaisuus

Kartta: 1= vankileiri  2= leirillä kuolleiden hautapaikka
            3= Naamivaaran GSM-masto
 

10.9.1942 annetun määräyksen mukainen vankien korotettu elintarvikeannos oli seuraava.
Suluissa aikaisempi annos.

Viljatuotteita                                              470 g             (415 g)
Naudanlihaa                                                 50 g             (  50 g)
Perunoita                                                   900 g             (800 g)
Maitoa (kuorittua)                                      300 g             (300 g)
Sokeria                                                        15 g             (  15 g)
Margariinia tai ruokarasvaa                           10 g             (aikaisemmin ei lainkaan)

Ruokansa vangit valmistivat itse. Rannassa olleen saunan luona oli ruuanvalmistuspaikka, kolmijalan varassa oleva tynnyri. Lautasia tai muitakaan ruokailuvälineitä ei leirillä näkynyt.


Otteita Sotavankileirin numero 9:n päällikön kapteeni Ossi Purhosen päiväkäskyistä:
Käskyt koskivat varsinaista vankileiriä Kemissä ja työpisteitä, kuten Oranki.

Käsky 15.5.1942
Vangit eivät saa olla kosketuksissa siviiliväestöön.
Työtä tulee tehdä 10 tuntia päivässä ja enintään se määrä mitä he saamallaan ravinnolla pystyvät terveyttä vaarantamatta tekemään.

Käsky 16.9.1942
Kaikille sotavankileirin 9:n työpisteiden vartiomiehille luvataan 14 vuorokauden loma, jos 18.8.1942 – 18.11.1942 ei tapahdu yhtään karkaamista.

Käsky 22.9.1942
Työpisteiden vartiointia on tehostettava.
Sotavankien käyttäminen työhön pimeän aikana on kielletty.
Karkaamiset Ruotsiin on saatava loppumaan tai työpisteet lakkautetaan.

Karkureita

Sotavankeja karkasi paljon Ruotsiin ja tästä johtuen sotavankien karkaamisiin kiinnitettiin huomiota myös päiväkäskyissä.
Enontekiöllä Iitossa oli tapahtunut 12 sotavangin yhteiskarkaus.
Kilpisjärvellä vangit olivat suorittaneet kaksoismurhan.

Vanginvartijoina leirillä oli myöskin paikkakunnan miehiä.
Orangin työpisteestä karkasi sota-arkiston tietojen mukaan 2 vankia 22. 7.1942 Ruotsiin.
Karanneet vangit olivat Anatolij Kalistratovitsh Jasuk, ukrainalainen, joka siviilissä oli ollut traktorinkuljettaja, ja toinen oli venäläinen Mihail Pavlovits Prohorenko. He siis karkasivat Ruotsiin ja haudalla olevan taulun mukaan karkurit olisi pidätetty 18.8.1942. Tässä kohtaa ihmetyttää tuo ristiriita tiedoissa, se, että he karkasivat Ruotsiin ja heidät pidätettiin, tarkoittaisi sitä, että Ruotsi olisi heidät palauttanut? Heidän myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa.
Kylällä ja myöskin Ruotsin puolella on liikkeellä tarinoita karanneista vangeista. Orangista karkasi arkistotietojen mukaan vain nämä kaksi. Tietenkin karkureita on voinut kulkeutua seudulle kauempaakin.
Sivun alkuun

Kuolleet sotavangit

Orangin työpisteessä kuoli arkistotietojen mukaan kaksi vankia. Heistä löytyy seuraavat arkistotiedot

Vedavskij Aleksandr
syntynyt:                15.12.1922, Vinnizkin alueella
kuollut:                    5.6.1942, Orangissa
vankinumero:         X 752
kuolinsyy:               tapaturma
kansallisuus:            ukrainalainen
ammatti:                  talonpoika
sotilasarvo:              sotamies
joukko-osasto:       24. tarkka-ampujarykmentti
vangitsemispaikka- ja –aika: 11.9.1941 Petroskoin suunnalla
vankilaantuloaika:    16.9.1941 (2.11.1941) (lähtenyt sotavankileiri 9:ään 31.10.1941)
omaiset:                 ei tietoa

Lesnikov Ivan
syntynyt:                 7.1.1902, Ligradin alue, Tshusdovski
kuollut:                   22.7.1942, Orangissa (yhdessä asiakirjassa kuolinpäiväksi
                                               merkitty 26.7.1942, mutta muissa lähteissä 22.7.1942)
vankinumero:          V 337
kuolinsyy:                yleinen heikkous
kansallisuus:            venäläinen
ammatti:                  talonpoika
sotilasarvo:              sotamies
joukko-osasto:       450. divisioona
vangitsemispaikka- ja –aika: 29.8.1941, Karjalan kannaksella
vankilaantuloaika:    14.9.1941
omaiset:                  vaimo Vasilisa Loginovka (36)


Viimeksi mainitun vangin, Ivan Lesnikovin, osalta kiinnittää huomiota tuohon ensin mainittuun kuolinpäivään. Se on sama päivä, jolloin edellä mainitut kaksi vankia karkasivat? Jos päivämäärä pitää paikkansa, niin liittykö hänen kuolemansa jotenkin karkureihin vai oliko kuolinsyy todella 'yleinen heikkous' ? Kylällä kerrotaan, että Ivan olisi eksynyt vedenhakumatkalla. Hän oli käynyt Ylisaukko-ojalla eli Myllyn Iikassa kysymässä tietä vankileirille ja hänelle oli neuvottu tie leirille. Oliko häntä kuitenkin kohdeltu vankikarkurina, koska seuraavana päivänä oli kuollut.

Aleksander Vedavskij oli siis ukrainalainen. Hän kuoli tapaturmaisesti konkelopuuta kaataessaan. Puun tyvi oli ruhjonut hänen päänsä. Hän oli nuori mies, tai melkein voisi sanoa poika, sillä kuollessaan hän oli alle 20-vuotias. Joutuessaan vangiksi syyskuussa -41, Petroskoin seudulla, hän oli alle 19-vuotias. Lieneekö kotiväki ja sukulaiset tietoisia mikä oli Aleksander-pojan kohtalo? Kuolema tapaturmaisesti sotavankileirillä Lapissa Naamijoen rannalla. Viimeinen leposija löytyi Naamivaaran rinteeltä - todennäköisesti se oli myös se hakkuualue missä hän oli metsätöissä.
Myöhemmin tännekin haudatut vangit siirrettiin Viirinkankaalla Rovaniemellä sijaitsevaan venäläisten  sotavankien yhteishautaan.

        Pari kuvaa hautapaikalta kesällä 2007

Hautapaikoista yleisemmin

Jatkosodan jälkeen vuoden 1945 alussa laaditun Puolustusvoimien Pääesikunnan  kenttäpiispatoimiston luettelon mukaan Lapin läänissä oli 38 venäläisten sotavankien hautapaikkaa.
Orangin hautapaikalla oli kahden edellä mainitun sotavangin hauta.
Rovaniemen ja Rovaniemen maalaiskunnan alueilla olleet 13 hautapaikka koottiin Viirinkankaan kokoamisalueelle, jossa oli jo haudattuna 72 vainajaa.
Yhteensä 193 neuvostovangin jäänteet kuljetettiin 29.6 – 15.7.1953 Viirinkankaalle.
Viirinkankaalle siirrettiin myös Turtolan (Pellon) Orangin, Ylitornion Lohijärven, Koskensaajon, Kivilompolon, Raanujärven ja Närkin hautausmaiden 12 vainajaa sekä vuonna 1954 Ranualle haudattuna olleet 5 tuntematonta neuvostovainajaa.
Viirinkankaalle on siis haudattu yhteensä 282 neuvostovainajaa.

Venäläinen Oranki

Merkillinen yhteensattuma oli, että myös Venäjällä (Neuvostoliitto) oli samanniminen sotavankileiri. Tämä oli sotavankileiri n:o 74, Orangin (Oranki) kylässä, Shonihan asema-seudulla, Gorkin alueella, lähellä Gorkin kaupunkia.
Suomalaisten Sotavangit-yhdistys paljasti tuon Orankin leirin muistomerkin 02.09.1995.


Takaisin