Sukujutut alku - Genealogy start Etusivu - Homepage

Meidän "klaanimme"!

No niin, aikaisemmin kerroin, että olen ottanut DNA-näytteen. Joulukuun alkupäivinä 2009 sitten lähetin tuon näytteeni Teksasiin FamilyTreeDNA:n analysoitavaksi. Tammikuun toisella viikolla 2010 sain isän perimäni kertovan Y67-markkerin tuloksen. Tuon tuloksen perusteella minun ja muidenkin saman isälinjan miesten ns. haploryhmä (haplogroup) eli "klaani" on I1. Tuon I-tunnuksen perusteella "klaaniin" kuuluvia sanotaan Iivarin pojiksi. Sukujuuriltaan I1-haploryhmä määritellään anglo-saksiseksi. Esi-isät ovat eläneet ennen pohjoisemmaksi siirtymistään nykyisen Pohjois-Saksan alueella ja vielä tänäänkin korkeat taajuudet ko. haploryhmää esiintyy Luoteis-Euroopassa. Haploryhmä on jakaantunut edelleen alaryhmiksi I1b, I1c, I1d. Tuo meidän ryhmä olisi kuitenkin tuo "alkuperäinen" I1-ryhmä, josta myöhempien mutaatioiden perusteella on sitten nimetty nuo alaryhmät.
Suomalaisten miesten yleisin haploryhmä on N, runsas 60 % kuuluu siihen. I1 ja sen alaryhmien yhteinen osuus on vajaa 30 %. Tuosta vajaasta 30 %:sta I1-haploryhmän osuus n. 1/5 eli suomalaisista miehistä I1-haploryhmään kuuluu n. 5 %. Suurin osa suomalaisista I-ryhmän miehistä kuuluu I1d-haploryhmään.
I1-haploryhmän (M253) korkeimmat esiintymistaajuudet löytyvät Skandinaviasta, Islannista ja Luoteis-Euroopasta. Isossa-Britanniassa haploryhmästä-I1 (M253) käytetään usein määritelmää Viikingit tai anglosaksit.

Viereinen grafiikka kertoo eurooppalaisten yleisimmät haploryhmät. Haploryhmä R on selvästi yleisin Euroopassa. Sen jälkeen eurooppalaisten kolme yleisintä ja melko tasavertaista haploryhmää ovat J, E ja I.
I-
haploryhmää voidaan hyvällä syyllä sanoa hyvin eurooppalaiseksi sillä sitä ei juuri esiinny muualla, paitsi siirtolaisten laajentamina.
Haploryhmä R, joka Euroopassa on selvästi yleisin, mutta sen osuus esim. Suomessa on vajaa 10 %. Haploryhmät E ja J ovat enemmän Itä- ja Etelä-Eurooppalaisia.
Suomalaisten kannalta huomio tuossa graafisessa esityksessä kohdistuu haploryhmään N, joka on suomalaisten yleisin, ryhmään suomalaisista kuluu runsaat 60 %. Eurooppalaisten haploryhmäjakautumassa N-ryhmän osuus on varsin vaatimaton kuten tuosta kuvasta on luettavissa.

Tässä yhteydessä kannattanee kertoa Ruotsin oikeuslääketieteen laitoksen tutkimustulos, että Birger Maununpojan (Birger Magnusson) eli Birger-jaarlin haploryhmä oli I1 - Birger-jaarlikin oli siis Iivarin poikia.

Suomeen tuo I1-ryhmä on tullut todennäköisesti Jyllannin niemimaan ja Skandinavian eteläosien kautta Satakuntaan ja mahdollisesti Skandinavian niemimaan kautta vaikkapa pohjoiseen Tornionlaaksoonkin. Joidenkin tutkijoiden mielestä I1-haploryhmä on nimenomaan tuon Kveenienmaan (Kvenland) alkuperäisasukkaita Kveenejä.
Milloin tuo meidän isälinjamme vanhimman tunnetun Iivarin poikiin kuuluvan esi-isät siirtyivät Tornionlaaksoon, se on vielä epäselvää. Näiden DNA-tulosten määrän kasvaessa, myös tuo "klaaniin" ja lähempien sukuun kuuluneiden määrän kasvaa ja mahdollisesti tuo "klaanin" kulkeutumisen tiet alkavat hahmottua.

Nuo tulokset julkaistaan FamilyTreeDNA:n Suomi-projektin sivuilla ja ovat siellä kaikkien projektissa mukana olevien nähtävissä. Itse voi siirtää omat tuloksensa kansainväliselle sivustolle (ysearch.org), jolloin ne ovat kaikkien katsottavissa.

Heti tulokseni ilmestyttyä internetissä noille sivuille, sain yhteydenottoja genetiikan harrastajilta, jotka olivat löytäneet yhteneväisyyksiä (sukulaisuuden) verratessaan tuloksiani omiinsa. Lähimmät sukulaisuudet löytyvät neljältä näytteenantajalta joilla Y12 markkerin tulos on täysin saman minun tulokseni kanssa. Heistä kolme on ottanut Y67 markkerin tuloksen ja yhden tulos on määritelty Y25 markkerin perusteella. Tuon Y12 markkerin yhteneväisyys kertoo, että yhteinen esi-isämme on 91,5 %:n varmuudella 24 sukupolven päässä eli n. 800-900 vuotta.
Toiset yhtä läheiset kaksi näytteenantajaa olivat miehet joista toinen suomalaislähtöinen asuu Amerikassa ja toinen on englantilainen mies heidän kanssaan Y25 markkerin tuloksessa oli kahden DYS-arvon kohdalla poikkeama. Tuokin tulos kertoo, että yhteinen esi-isämme on 91,4 %:n varmuudella 24 sukupolven päässä eli kuten edelläkin n. 800-900 vuotta.

Hänen englantilaisen kaukaisen sukulaisen kanssa olemme vaihtaneet viestejä.
Siinä sitä on eläkeläiselle, jonka englannin kielen taito on hyvin rajallinen, uutta haastetta. Kaikkea uutta sitä on jo täytynytkin opetella tämän sukututkimusharrastuksen perusteella. Nyt näyttää, että tuon "klaanin" perusteella huomattava osa varhaisista "sukulaisista" on mm. Englannissa.

Matkalla pohjoiseen vierähti Iivarin pojilla vuosituhansia. Nykyisen Suomen alueelle Iivarin pojat tulivat ehkä 4000 - 6000 vuotta sitten nykyisen pohjoisen Saksan ja Jyllannin niemimaan alueelta. Hyvin todennäköisesti Suomen alueelle he tulivat Satakunnan seudulle ja mahdollisesti Skandinavian kautta pohjoiseenkin.

Tuo yhteneväisyys englantilaisen sukulaisen kanssa kertoo kuitenkin, että kaikki eivät muuttaneet samanaikaisesti ja toisaalta myös siitä, että siirtymistä on voinut tapahtua toiseenkin suuntaan. Kuten edellä jo totesin, kunhan näytteenantajien määrä Tornionlaaksossakin lisääntyy, löytyy varmasti saman "klaaniin" eli Iivarin poikiin kuuluvien joukosta lähempiäkin sukulaisuuksia.


I1-haploryhmän jakautuneisuus Euroopassa




Haplogroup I1 on tavallisin haplogroup I tyyppi Pohjois-Euroopassa. Se löytyy pääasiassa Skandinaviasta ja Suomesta, jossa se tyypillisesti edustaa yli 35% Y-kromosomeista. Norjalaisten etnistä alkuperää tutkittaessa, I1 löytyy kaikissa paikoissa, joissa muinaiset germaaniset heimot ja viikingit elivät ja vaikuttivat. Skandinaviassa sijaitsevan antiikin germaanisen sivilisaation keskuksen jälkeen I1: n korkeimmat taajuudet ovat havaittavissa muilla saksankielisillä alueilla, kuten Saksassa, Itävallassa, Alankomaissa, Englannissa ja Skotlannin niemimaalla, joilla kaikilla on 10-20 prosenttia I1-haploryhmän kattavuus.


Alku